YHDENVERTAISUUS

Ihmisten välinen yhdenvertaisuus on minulle elintärkeä ja itsestäänselvä arvo. Vaikka olisimme lain edessä yhdenvertaisia, meillä on paljon historian painolastia, miksi kohtelemme eri sukupuolia, ikäisiä, kansalaisuuksia, ulkonäköjä, seksuaalisuuksia tai arvoasemassa ja taloudellisessa tilanteessa olevia ihmisiä eri lailla.

Maailma on kuitenkin menossa pienin ja välillä suurempiakin askelia oikeaan ja yhdenvertaisempaan suuntaan. Haluan pitää tämän suunnan.

Ymmärrän kuitenkin myös, että osalle ihmisistä jatkuva muutos ja termit kuten intersektionaalinen feminismi tai cis-sukupuolisuus tai ettei ammattinimikkeissä saisi enää käyttää sukupuolittavia termejä kuten palomies vs palopelastaja ovat haastavia ja ärsytyskynnyksen ylittäviä muutoksia. Ymmärrän myös että osa haluaisi pitää vanhan maailmanjärjestyksen, jossa Suomessa tai kunnissa olisi vain oman maan ja kunnan syntyperäisiä asukkaita ja/tai ajatella että miehet ja naiset ovat ainoat sukupuolet ja ryhminä keskenään niin erilaiset, että heidän olisi syytä tehdä vain omalle sukupuolelleen sopivia toimia. Tai että on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa, kun ei ole syntynyt oman sukupuolensa ruumiiseen. Ymmärrän, että osa ajattelee, että lihavat ovat laiskoja ja köyhyys on oma valinta. Töitä kun kyllä kaikille löytyy.

Olen syntynyt vuonna 1976, eli elänyt tuota vanhaa maailmanjärjestystä iloisesti ja onnellisesti myötäillen ja välillä rikkoen. Tunnistan paineet kuulua ennalta sovituihin lokeroihin.

Näitä lokeroita ollaan nyt onnistuneesti pikkuhiljaa rikottu ja purettu. Tästä syystä en ole nyt vain sievästi puettu ja käyttäytyvä, jatkuvasti laihduttava kotiäiti, vaan itseni näköinen aktiivinen yrittäjä, Kodareiden toimitusjohtaja, Tiedekan hallituksen puheenjohtaja, Tampere Rugby Clubin hallituksen varapuheenjohtaja, äiti, puoliso, lumilautailija ja välillä kova bilettäjä. Tämän takia minulla on ympärilläni pelkkien kotiaitien ringin sijasta monipuolinen joukko eri näköisiä ja kokoisia ystäviä, jotka edustavat eri ammattikuntia, kansallisuuksia, sukupuolia, ajatusmaailmoja, poliittisia suuntauksia tai taloudellisia tilanteita.

Ajattelen että onnellisuuden ydin perus toimeentulon ja turvallisuuden lisäksi on että meidät hyväksytään ja meitä arvostetaan omana itsenämme.

Eli vaikka ymmärrän, että osasta ihmisistä olisi parempi, että vanha maailmanjärjestys pysyisi, toivoisin, että riittäisi, että he saisivat itse toteuttaa tämän maailmanjärjestyksen lokeroissa pysymista omassa elämässään ja olla arvostetusti vaikka juuri sievästi käyttäytyviä hoikkia kotiäitejä. Toivoisin kuitenkin, ettei tätä vaadittaisi myös muilta.

Uniikkien lumihiutaleiden yhteiskunta, jossa jokainen voisi elää juuri niinkuin haluaa on tietenkin mahdottomuus, koska toiveemme ovat ristiriidassa keskenämme. Perustarpeiden kuten turvallisuuden ja elinkelpoisen ympäristön varmistamiseen tarvitsemme yhteisiä sääntöjä, joiden edessä jokaisen täytyy tehdä kompromisseja. Yhteisillä säännöillä voimme varmistaa, ettei oma tai muiden elämänvalinta sorra, hyväksikäytä tai kiusaa toisia.

Erilaisia lähtökohtia tasoittaaksemme maksamme veroja ja vastaanotamme kunnalta sekä valtiolta tukea. Tällöin huonommillakin lähtökohdillat tai elämäntilanteesa on mahdollisuus elää mahdollisimman oman näköistä elämää. Kun kunta tarjoaa hyvään elämään tarvittavia palveluja, ne eivät ole vain omalla rahalla ostettavissa.

Yhdenvertaisen Tampereen aikaansaamiseksi meidän pitää kunnan palveluja järjestettäessä huolehtia, että ne ovat tasapuolisesti kaikille saatavilla sekä tasoittavat kuntalaisten mahdollisuuksia elää omanlaistaan elämää. Näihin kuuluvat esimerkiksi mieleisen harrastuksen tarjoaminen kaikille kunnan lapsille, varhaiskasvatuksen kuntalisät , ikäihmisten palvelusetelit, maahanmuuttajien kotoutuspalvelut sekä transpoliklinikan- ja mielenterveyspalvelut.

Kunnan pitää kaikessa toiminnassaan sekä viestinnässään pitää huolta, että sen toimet ovat yhdenvertaisuutta edistävää.